Ennen kuin aloin kirjoittaa The Hypnomenistä, päätin kaivaa bändin levyt hyllystä ja muistella vähän, että mikä homman nimi olikaan. Ja tässä sitä ollaan neljä päivää myöhemmin, Hypnomen soi edelleen, niin kuin on soinut koko näiden neljän päivän ajan, eikä loppua näy. 

Mikä trippi! 90-luvun puolivälin aikaan perustettu bändi on taipunut kolmen vuosikymmenen aikana moneen. Alkuvuosien instrumentaaligaragesta bändi ehti matkailla niin soulin, funkin, popin ja psykedeliankin maisemiin. 

The Hypnomenin diskografiaa tutkiessa voi huomata, kuinka bändi julkaisi uransa alkuvaiheessa singlensä eurooppalaisilla laatulafkoilla, joilla julkaistiin myös niin The Mummiesin garagea, The Soundtrack of Our Livesin psykedeelisempää klassista rokkia kuin New Bomb Turksin garagepunkkia. Kaikki bändejä, jotka herättävät 1990/2000-luvun vaihteessa vaihtoehtomusan kenttää seuranneiden välitöntä hyväksyvää nyökyttelyä. Todella klassista musaa.

Vähän myöhemmin bändi löysi tiensä myös silloin voimakkaassa nosteessa olleen scandinavian action rockin syvimpään ytimeen julkaistessaan levyn action rockin ehdottomiin kunkkulafkoihin kuuluneen amerikkalaisen Gearhead Recodsin kautta, ja soittamalla Tavastialla järjestetyillä Gearfesteillä.

Gearheadin julkaiseman A Trip With Satan 10”:n jälkeen bändi trippaili itsensä taas uusiin maisemiin, boogaloo Altamontissa vaihtui Andromedan lentokentän ehkä hienostuneemmin trippaileviin ja psykedeelisempiin maisemiin, mutta The Hypnomenin magia piti. Bändi ei aktiivivuosiensa aikana päästänyt käsistään levyä, jonka soittimeen laittamisesta bileet eivät paranisi, vaan Stiletin laatuleiman voi iskeä joka ikiseen tuotokseen.

Viimeisen reilu kymmenen vuoden ajan bändi on toiminut pääasiassa kankaana, johon vokalisti Anna Inginmaa on voinut maalata kaikkia värejä käyttäen upeita kuviaan.

Mutta nyt The Hypnomen on taas täällä! Tammikuussa bändi kävi yli 10 vuoden tauon jälkeen loksauttamassa suut auki salilliselta Bar Loosen yleisöä, ja Jytäkesä-perjantaina tärisee puntti viimein myös isommalla porukalla, kun kvartetti astelee Suvilahden lavalle.

Tervetuloa takaisin, The Hypnomen. Teitä on kaivattu.

Mikko Jokela