Plastic Tones on tällä hetkellä Suomen paras vientituote. Vientivaltin parhautta ei mitata sen vaikutuksessa bruttokansantuotteeseen tai ulkomaankaupan asetelmiin – se mitataan tuotteen laadussa. Plastic Tonesin powerpop on niin yleismaailmallisen aseistariisuvaa, että sen tenho ymmärretään myös toisella puolella maapalloa.

Bändi julkaisi maaliskuun lopussa toisen albuminsa Can You Keep a Secret? Sen julkaisseet levy-yhtiöt ovat monikansallista sakkia: ranskalainen Kick Rock, japanilainen Vox Populi sekä taho nimeltä Plastic Tones Friends Collective International. Jo ennen kuin ehti soittaa virallisen julkkarikeikan kotikentällään Helsingissä, bändi lähti kiertueelle Etelä- Koreaan, Japaniin ja Australiaan. Japanissa bändi kävi ensimmäisen kerran jo viime vuonna, ja silloin osa yleisöstä kiersi keikalta toiselle heidän perässään. Plastic Tonesin musiikin kohdalla kysynnän laki menee niin, että mitä enemmän sitä saa, sitä enemmän sitä haluaa.

Kokoonpano perustettiin Helsingissä vuonna 2014. Kitaroista vastaavat Arttu ”Art” Välimäki ja Joel Silvennoinen. Rumpuja soittaa Ville ”Gid” Puumala ja bassoa Ninni Finnberg. Laulut ja kiipparit ovat pääosin Tytti Roton tonttia. Soittajat ovat tuoneet Plastic Tonesiin punk-ympyröissä omaksumansa välittömyyden ja toisaalta vieneet muihin bändeihinsä Plastic Tonesissa kasvattamansa karisman. Tämä koskee etenkin lavamagnetisminsa maksimoinutta Rotoa, joka vaikuttaa muun muassa kokoonpanoissa Modem, Rosettes ja Tamara Luonto.

Plastic Tonesin universaalia vetovoimaa ei voi kuitenkaan tiivistää yhteen tekijään. Se löytyy vastustamattomista bassokuvioista, kuumeisesta discopunk-rumpaloinnista ja laulun kanssa kuin dialogissa kulkevista kitaroista. Se löytyy Fleetwood Mac -viittauksista ja joskus keikoilla kuultavasta Hanoi Rocks -coverista.

Ja se löytyy lyömättömistä melodioista, joista yhtye tunnetaan. Ne liikuttavat yhtä lailla sydämiä kuin takapuolia.

Kaisu Tervonen