Varmin merkki hyvistä festareista on viime vuosina ollut Nyrkkitappelu. Bändi on todellakin osannut asemoida itsensä oikeisiin mestoihin – vai olisikohan syynä se, että bileet paranevat aina kun paikalle on tilattu Nyrkkitappelu?

Paha mennä sanomaan, mutta ne kaikkein tyhmimmät riskit on syytä jättää väliin, eli Jytäkesässäkin on mahdollista päästä tarkastamaan, kun Hepe, Jee Jee Lavone ja kumppanit pistävät myllyn pyörimään. Jo viisi pitkäsoittoa julkaisseella bändillä alkaa olla singalong-kertsejä ja ”tää ainakin pitää kuulla” -biisejä jo pidemmän setin verran, on siis syytä olla ajoissa paikalla etteivät omat lempibiisit jää kuulematta.

Nyrkkitappelu on kiertänyt keikoilla jo vuodesta 2012 lähtien ja tehnyt hommat old school-tyyliin soittamalla punkkia ja rokkia, kovaa ja korkealta, ja kiertämällä keikkapaikkoja älyttömään tahtiin. Sana on kulkenut, ja bändin nimi on noussut esiintyjälistoilla ylemmäksi samaa tasaista tahtia kuin yleisömäärät ovat kasvaneet. Vuonna 2025 Nyrkkitappelu on jo iso kotimainen nimi.

Samalla hurjat keikkamäärät ovat tehneet bändistä todellisen keikkakoneen. Eikä Nyrkkitappelu ole mikään dieselillä hiljaa hyrisevä mersu vaan helvetillisellä metelillä pakoputki poikki kylän nakkikioskille kurvaava Taunus, jonka kyydistä nousee todella epäilyttävän näköisiä tyyppejä. Jumalaton savupilvi, Kissiä huutava mankka ja buutsien pohjaan liiskaantuneet röökintumpit. Jokaisella grillireissulla tuhoutuu ainakin yhden nuoren tulevaisuus, kun tyyppi jää silmät ihastuksesta kiiltäen katselemaan Taunuksen perään.

Nyrkkitappelua enemmän hommasta tulee mieleen “tunti turpaan”, tai kuinka kauan setti festareilla nyt kestääkään. Käy ottamassa aikaa.

BONUS: Hauskaa rattoa on veikata, että kuinka monta Tekis mieli ryöstää Siwa -paitaa Jytäkesässä näkee. Hävinnyt maksaa kaljat!