Eevil Stöön ansiolista räpin kentällä on pitkä ja kunnioitettava. Ikonisen Eevil Stöö -hahmon juuret ovat 1990-luvun lopussa toimineessa rapduo Sinisissä Punaisissa Miehissä eli SPM:ssä, joka julkaisi surrealistiseen sisäpiirihuumoriin perustuvaa kasettiräppiä. Eevil Stöön varsinainen debyyttilevy Pinkkibikinihinkkichiksi ilmestyi vuonna 2002, ja levy möi lopuun päivässä. Siitä ja monista julkaisuista sen jälkeen on tullut todellisia keräilyharvinaisuuksia, ja Stöö tunnetaan nykyisin laajasti todellisena kotimaamme kulttiräppärinä. Yli kaksi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana hän on kerännyt plakkariinsa kunnioitettavan määrän listaykkösiä, loppuunmyytyjä keikkoja ja Teosto-palkinnon, jonka hän työryhmineen sai vuonna 2022 albumista Marsipan Wave.

Stöö on rakentanut asemansa suomiräpin kulttuuri-ikonina tinkimättömällä työllään. Hän on julkaissut yhteislevytyksiä myös muun muassa Koksu Koon, Azran, Kuben, JV:n ja Stepan kanssa ja hänen tuorein julkaisunsa on jyväskyläläisräppäri Krison kanssa tehty yhteislevy Luotathan (2025). Stöö tunnetaan myös oman Katakombi-levy-yhtiönsä nokkamiehenä, eikä herran tahti osoita minkäänlaisia hiljenemisen merkkejä. Tänä vuonna artisti on viettänyt myös eräänlaista juhlavuottaan loppuunmyydyillä juhlakeikoilla ympäri Suomen, kun yksi Suomen rap-historian omaperäisimmistä merkkipaaluista, albumi Iso Vauva Jeesus, täytti 10 vuotta. Levyltä löytyvän Et nappaa lipsumasta -biisin lause ”Stöö on tehnyt tätä paskaa jo tovin, muttet nappaa lipsumasta” kiteyttää hyvin artistin tinkimättömän otteen: tyyli ei taivu trendeihin, vaikka suosio on kasvanut ja nimi on tullut tutuksi myös suurelle yleisölle.

Kommandopipo, äänenmuunnin, tummasävyiset taustat ja sarkastinen huumori ovat Stöön tunnistettavia tavaramerkkejä. Tämä kiehtova sanataide yhdistettynä rentoon ja syväsävyiseen äänimaailmaan on juuri sitä, mitä hyvällä kesäfestarikeikalla kaipaa. Tämän hiihtopipomiehen luomassa fantasiamaailmassa viihtyy varmasti! 

Jaana Viskari