Pohjois-Irlannin Belfastista maailmankartalle hyökännyt Therapy? ei ikääntyessään osoita hyytymisen merkkejä. Päin vastoin, bändin levyt ovat vuosi vuodelta vihaisempia, keikat energisempiä ja meno yleisössä muistuttaa vanhaa mainosta lainaten moukarihäkkiä.

Viime vuonna 60 vuotta täyttänyt bändin laulaja-kitaristi Andy Cairns ei ole kuitenkaan jäänyt musiikillisesti jumittamaan 90-luvulle, jolloin Therapy? komeili listojen kärjessä ympäri Eurooppaa.

”En usko, että parhaat biisit tehtiin 90-luvulla. Uskon, että ne ovat vielä kuulematta”, totesi Cairns vastikään haastattelussa.

Cairns itse kasvoi Big Blackin, Young Godsin ja Ministryn tyylisten bändien musiikkia kuunnellen, ja bändin basistina alusta asti toiminut Michael McKeegan taas kuunteli Voivodia ja Napalm Deathia. Therapy?n musiikkityyli löytyykin jostain tuon kaltaisten bändien välimaastosta. Periksi antamatonta, kovaäänistä, viiltävää mutta samaan aikaa melodista ja yhteislauluun suorastaan pakottavaa.

Therapy? nousi alternativelistojen kärkeen vuonna 1993 julkaistulla Screamager-biisillään, ja vuonna 1994 ilmestynyt pitkäsoitto Troublegum räjäytti pankin, nostaen bändin myös eri maiden virallisten listojen kärkikahinoihin. Tarttuvat, mutta vihaa, ahdistusta ja surinaa hehkuvat biisit soivat radioissa ympäri Euroopan. Levyltä irroitetut singlet soivat radioissa, videot pyörivät MTV:llä ja Troublegum nousi niiden siivttämänä brittilistan sijalle 5.

90-luvun lopussa Therapy? palasi takaisin indieyhtiöiden suojiin, ja vaikka bändi ei vanhaan tapaan listasijoja kolkutellutkaan, niin keikoilla sen suosio on ollut vankkumaton. Bändi on kiertänyt lähinnä Eurooppaa koko ajan, ja livesetit ovat vimmaisen hauskoja energiapommeja, kun bändi tykittää yhteislauluun kutsuvia pommejaan, ja yleisö seuraa mukana.

Kiertämisen ohessa bändi on julkaissut levyjä, joilla se on edelleen osoittanut olevansa todella kovassa iskussa. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoisia myöhempiä levyjä ovat ainakin Suicide Pact- You First (1999), High Anxiety (2003), Crooked Timber (2009) ja Disquiet (2015).

Mikko Jokela