Vuosi 1969 oli merkittävä alkupiste progressiiviselle rockille Suomessa. Love Records julkaisi tuolloin Wigwamin ja Tasavallan Presidentin debyyttialbumit, joista voidaan katsoa alkaneeksi Suomiprogen kultaiset vuodet, jotka jatkuivat hedelmällisinä pitkään aina 1970-luvun jälkipuoliskolle asti.

Keskeisiä piirteitä musiikille olivat tuolloin kunnianhimoiset ja monimutkaiset sävellykset, soittajien ennennäkemätön taituruus ja virtuositeetti sekä harras pyrkimys tehdä vakavasti otettavaa musiikkia. Aikakauden keskeisimpiin tekijöihin kuuluivat Pressan ja Wigujen sekä niiden riveissä vaikuttaneiden Jukka Gustavsonin, Pekka Pohjolan, Jukka Tolosen ja Jim Pembroken lisäksi mm. kangasalalainen Tabula Rasa sekä kaksi nuorena menehtynyt Pekka Streng, joka ehti julkaista ennen kuolemaansa kaksi myyttistä sooloalbumia.

Suurimpana yhteisenä nimittäjänä tuolloin voidaan pitää vuosina 1966–1979 toiminutta Love Recordsia, jonka tarunhohtoisen levymerkin alle kaikki edellä mainitut bändit ja artistit levyttivät. Mittava katalogi pitää sisällään toinen toistaan elinvoimaisempia levyjä, jotka uudet sukupolvet ovat löytäneet vuosikymmenestä toiseen aina näihin päiviin asti.

Tämän vuoden Jytäkesä Go-Go:ssa Love Recordsin vanha Suomiproge-katalogi puhalletaan uudelleen henkiin basisti Lauri Porran luotsaaman Love Proge -kokoonpanon toimesta. Luvassa on huikea läpileikkaus Wigwamin ja Tasavallan Presidentin musiikillisiin helmiin sekä parhaisiin paloihin Pekka Pohjolan, Jukka Tolosen, Jim Pembroken ja Pekka Strengin tuotannoista. Porran lisäksi yhtyeen muodostavat kitaristi Timo Kämäräinen, rumpali Sami Kuoppamäki, puhaltaja Pepa Päivinen, solistit Tuomo Prättälä ja Emma Salokoski sekä Wigwamin legendaarinen urkuvirtuoosi-laulusolisti Jukka Gustavson.

Arttu Patolahti