Helsinkiläinen ghost punk -bändi Hauntees julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa, kiitettäviä arvioita niittäneen Shadows Formingin vuoden 2026 alussa, mutta bändin soittajat ovat alakulttuurikentällä tuttuja lukemattomista eri yhteyksistä. Nimet kuten The Patsy Walkers, The Splits ja The Lariots – vain muutaman esimerkin mainitakseni – kertovat siitä, että oppirahat on maksettu, ja nyt on aika kerätä potti kasaan.

Hauntees keikkaili ahkerasti ennen pitkäsoittoaan ja hioi soundiaan, ja Shadows Forming onkin vahva näyttö nelikon yhteisestä visiosta ja niistä sadoista tunneista, joita tuon vision saavuttamiseen on käytetty. Paketti huokuu kansiaan myöten samaa itsevarmaa otetta kuin levyn sisältökin, ja lavalla Hauntees on cool sanan varsinaisessa merkityksessä. Ilman alleviivaamista, ilman tekosynkistelyä, ilman mitään taikatemppuja; olemalla pelkästään oma itsensä ja antaen musiikin ja tunnelman puhua puolestaan.

Shadows Forming on herättänyt positiivista huomiota musiikkiblogeissa ympäri maailmaa; niin post punkia kuin yleisimmin vaihtoehtoista musiikkia esittelevät blogit ja nettiradiot ovat ottaneet bändin soittolistoilleen ja haastatteluihin.

Harvalla bändillä on, ja vielä harvemmalla tulisi olla, pokkaa ottaa käsittelyyn Misfitsin ikivihreitä hittejä, mutta Haunteesin maailmassa London Dungeonkin kääntyy heidän biisikseen; alkuperäinen on täysin tunnistettava, mutta on silti täysin linjassa bändin muun setin kanssa. Jos covereita levyttää, niin juuri noin se tulisi tehdä.

Livenä bändi huokuu samaa mystiikkaa kuin levylläkin. Bändin kymmenisen kertaa nähneenä siinä on joka ikinen kerta magiaa, jossa on jotain toismaailmallista, selittämätöntä, niin kuin taiteessa parhaimmillaan on. Tuota salaisuuden harsoa on yritetty raottaa esimerkiksi Stiletti-lehden pitkässä kansikuvahaastatelussa, mutta se tuntuu pakenevan sanoja. Ja hyvä niin; kaikkea ei ole mahdollista eikä tarpeenkaan analysoida kuoliaaksi. Eläköön se pieni mysteeri, se, jonka voi todistaa vain tulemalla katsomaan bändiä keikalla.

Mikko Jokela